Toimintaterapia

Toimintaterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, jonka avulla tuetaan asiakkaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kasvua sekä toimintakykyä.

Toimintaterapiaan tullaan yleensä lääkärin, psykologin, neuvolan jne. lähetteellä. Maksusitoumus toimintaterapiaan saadaan Kelan, terveyskeskuksen tai vakuutusyhtiön kautta.

Toimintaterapia toteutuu yleisimmin yksilöterapiana mutta on mahdollista toteuttaa myös ryhmämuotoisena.

Toimintaterapeutiksi voi opiskella ammattikorkeakoulussa ja toimintaterapeuttina voi työskennellä vain laillistettu terapeutti.

Toimintaterapian asiakkaana on lapsia, joilla on tai epäillään olevan kehitysviivettä jollakin kehityksen osa-alueella:

    - motoriset tai sosiaaliset taidot
    - keskittyminen
    - käden taidot
    - hahmottaminen
    - omatoimisuus
    - leikki

Aikuisasiakkaat tulevat toimintaterapiaan puolestaan mm. aivohalvauksen tai aivovamman seurauksena, jolloin omatoimisuus arjen tilanteissa on heikentynyt. Toimintaterapian avulla tuetaan itsenäisemmän toimimisen löytymistä arjen tilanteissa sekä kuntoutetaan esim. käden toiminnallisuutta.

Toimintaterapian perustana on toimintaterapeutin suorittama arviointi, jossa erityisen tuen tarve kartoitetaan. Toimintaterapian tavoitteena on toimintakyvyn vahvistaminen sekä kehitystä tukevien valmiuksien ja taitojen oppiminen.

Menetelminä toimintaterapiassa käytetään mm. tavoitteellista ja ohjattua leikkiä, pöytätason tehtäviä, motorisia harjoituksia sekä luovia toimintoja. Aikuisasiakkaiden kanssa korostuvat erilaiset arjen toiminnot.

Toimintaterapiassa huomiota kiinnitetään aina myös toimintaympäristön muokkaamiseen taitojen lisääntymistä tukevaksi.

Yhteistyö perheen, hoitopaikan / koulun sekä kaikkien hoitavien tahojen välillä on erittäin tärkeää, jotta opitut taidot siirtyisivät kaikkiin asiakkaan toimintaympäristöihin.